Onnea ja hieman melankoliaa.

Kirjoitin viimeksi siitä, että olin viikonlopun yksin, ja fiilis oli todellakin yksinäinen, kun joutui vielä töihin, ja en oikeasti edes nähnyt kavereitani, ja raksu oli poissa sinä viikonloppuna. Kerroin, että mä olen nähnyt sitä yhtä tyttöä, ei siinä mielessä, että pettäisin tyttöystävää, vaan kävin kaljaseurana hänen kanssa. Mä pidän siitä, et löydän uusia ystäviä, ja tuntuu et löysin tosi kivan ja ihanan ystävän. 

Luulin et hän suuttui, mutta ei niin käynyt, taas nähtiin viikko sitten, ja oli kyllä taas niin hauskaa vaihtaa ajatuksia ihan kaikesta. Mutta pari päivää sitten jäi sellainen fiilis, että se suuttu, vähän vaikea fiilis, suutahtaminen johtui vaan siitä,  että hän nautti parina iltana liikaa alkoo, mä todellakin toivon, että se on vaan ohimenevää. Aika kännissä tuntu olevan, tuli vähän pahat fiilikset. Näin sen tytön itkevänkin, yritin lohduttaa. Aluksi tuntui, että onnistuin, mutta sitten yhtäkkiä hän vaan sanoo että lähtee kotiinsa, eikä edes hyvästele mua. Tiedän, ettei hän ole sillä tavalla kiinnostunut musta, joten tämä suuttumuskohtaus ei ainakaan siitä johdu, että hän reagoi muhun voimakkaasti. Toivon hänelle vaan pelkkää hyvää. Tällä hetkellä fiilikset on todella oudot. Miten tää elämä voi heitellä yhtäkkiä kokoajan laidasta laitaan. Mulla on ollu aina hauskaa sen tyypin kanssa, mutta kattoo nyt, toivottavasti se vielä laittaa viestiä, en odota häneltä mitään anteeksipyyntöä, koska minä en ole suuttunut hänelle, kun hänhän vain oli liian kännissä. Itse en edes kännissä suutu mistään. Olenkohan mä sit tylsä tyyppikin. No pitää koittaa vaan elää..